Blogi

  

  • Hikipinkoilua
    Kirjoitettu 10.08.2014    
    Kommentit (1)

    Pohje kramppaa ja hikinorot leikkivät hippaa selässäni. "Vähän vielä, kulta", kannustan Nassikkaa, joka poikkeuksellisen reippaasti hölkkää vierelläni.

    Hengitykseni tasaantuu vasta kun huomaan, että lentokoneeseen nouseminen, boarding, on kesken. Huohotan jonon hännillä ja murisen mielessäni painokelvottomia.

    Kuka tollojen tollo on keksinyt, että 1 tunti ja 30 minuuttia riittää lennon ja terminaalin vaihtamiseen Lontoon Heathrown lentokentällä ruuhka-aikaan?

    Sillä tollolla ei ainakaan ole lapsia. Eikä käsimatkatavaroita. Eikä hiki.

    Onneksi pakkasin käsimatkatavaroihin vaihtopaidan ja rintaliivit. Koneen vessassa pyyhin vessapaperilla kainalot, ja heti tuntuu freessimmältä. Silti kunnon suihku tekisi terää.

    Ja yllättävää kyllä, saan mitä tilaan. Tosin en kainaloihin. British Airwaysin Boeing 747:n vessan hana sylkee vettä kaikkialle muualle paitsi kämmenilleni. Vastavaihdettu paitani kastuu kaulasta napaan, ja vettä menee vasempaan korvaan saakka.

    Mahtavaa.

    Tuhlaan lisää lentoyhtiön vessapaperia, ja päätän, etten anna intoni laantua. Olen tässä ja nyt, elämäni matkalla. Cheers!

    Palaan paikalleni ja jatkan suosikkiharrastustani: muiden matkustajien tuijottelua. Kyttään kanssaihmisiä kursailematta ja arvuuttelen heidän tarinoitaan.

    Minnehän tuo tuimannäköinen mies mahtaa olla matkalla? Hän tuijottaa Financial Timesia kulmakarvat rutussa. Hänen takanaan istuu iäkäs aviopari, käsi kädessä, onnellisena. Liikuttavaa!

    Nassikka nukkuu minun ja puolisoni välissä päiväunia. Pää puolisoni sylissä, jalat minun polvillani. Raskas matkapäivä on imenyt kullanmurusta voimat. Eikä ihme.

    Tunnen hetken huonoa omatuntoa. Tämän pienen ihmisen maailma on mullistumassa täysin, jo toisen kerran. Olemme viemässä häntä maahan, jota hän ei muista. Tilanteeseen, jota hän ei ymmärrä.

    Isomman sisaruksen osa ei ole helppo. Kun on saanut maistaa ainokaisen asemaa, voi olla vaikea tehdä tilaa pikkusisarukselle.

    Hyvittelen omatuntoani muistuttamalla sisaruussuhteen rikkaudesta. Parhaimmillaan oma sisarus on elinikäinen ystävä. Me tarjoamme Nassikalle ja hänen sisarelleen siihen mahdollisuuden.

     

     

      Takaisin
    1 kommentti:
    Susanne    22:52:04 11.08.2014
    Vihdoinkin toimivan nettiyhteyden päässä, ihan täällä koti-Suomessa. Onhan se aina myllerrys isosisarukselle, mutta ajatellaan juurikin noin miten olet nyt ajatellutkin!!!
    Vastaa kommenttiin:
    Kommentoi:

Muista tekijänoikeus! Älä lainaa tai kopioi blogin sisältöä ilman lupaa. Asante sana.

Seuraa Mamaa: