Blogi

  

  • Huomenna tapaamme Prinsessan
    Kirjoitettu 11.08.2014    
    Kommentit (3)

    Perhoset vatsassa, hikikarpalot kyljessä ja muut jännityksen kielikuvat tuntuvat kovin latteilta verrattuina siihen tulivuorilaavaan, vatsassa kiehuvan kuravelliin ja rintalastan alla takovaan viidakkorumpuun, jotka ovat kaapanneet kehoni.

    Järjestä ei ole jälkeäkään, vain tunnekuohut ohjaavat äidinvaistojani. Huomenna on Se Päivä. Huomenna tapaamme Prinsessan.

    Hänen Ihanuutensa odottaa meitä lastenkodissa Nakurussa. Matkustamme Kullanmurun luokse heti aamusta luottotaksikuskin Isayahin kanssa.

    Tarkoitus on, että asumme lastenkodin perhehuoneessa muutaman päivän tutustumassa toisiimme. Tämän tutustumis- eli bonding-jakson aikana lapsi saa totutella vanhempiinsa ja sama päinvastoin. Pääsemme jyvälle lastenkodin hoitorutiineista ja päivärytmistä sekä ennen kaikkea ottamaan tuntumaa uuteen perheenjäseneemme.

    Ilonkyyneleiden lisäksi tirautan pari suolaista pisaraa esikoisen vuoksi. Voi Pikku Prinssini, urhea poikani, isoveli.

    Tuntuu raastavalta viedä poika lastenkotiin, vaikkakin vieraaseen. Miltä lastenkoti hänestä tuntuu? Herättääkö se hänessä surua? Muistoja? Mielikuvia? Ahdistusta?

    Miten länsimaiseen lasteniloon ja virikkeisiin tottunut vesselini pärjää karussa lastenkodissa?

    Miten kummassa suojelen Rakasta Esikoistani ja samalla avaan vilpittömän sydämeni Pikku Prinsessalle?

    Tilannetta on niin kovin hankala verrata biologisen sisaruksen saamiseen. Vastasyntynyt vauva kun ei riko isoveljen leikkejä eikä kiinnostu samoista leluista. Toisin on nyt, kun Pikku Prinsessa osaa jo kävellä, leikkiä ja vaatia.

    Silitän hiljaa nukkuvaa Esikoistani. Olen pahoillani, että myllerrän hänen maailmansa, puran perusarjen. Samalla olen onnellinen rohkeudestani. Ja voimasta palata tähän kauniiseen maahan ja saada toinen lapsi. Ja kyvystä uskoa onneen: Parhaimmillaan sisaruksesta saa elinikäisen kasvinkumppanin, sieluntoverin ja hyvän ystävän.

    Enkä vähempää lapsillemme toivoisi.

     

      Takaisin
    3 kommenttia:
    Elina    23:49:36 11.08.2014
    Hyvin se menee! Kaikki on lopulta parhain päin:)
    Vastaa kommenttiin:
    Susanne    00:18:17 12.08.2014
    Varmasti kaikki menevät hyvin! Olen puolestasi vuodattanut molempia kyyneleitä, kun kirjoitat niin kauniisti - suoraan minun sydämeeni sekä luihin ja ytimiin.
    Vastaa kommenttiin:
    Sanna    08:11:53 12.08.2014
    Ihanaa ja tunnerikasta päivää :)
    Vastaa kommenttiin:
    Kommentoi:

Muista tekijänoikeus! Älä lainaa tai kopioi blogin sisältöä ilman lupaa. Asante sana.

Seuraa Mamaa: