Mission impossible: Kaunis ja kestävä pikkulettikampaus 1,5-vuotiaan Tättähäärän afrotukkaan. Aikaa 10-15 minuuttia.
Vaikeusaste: erittäin haastava.
Lisätietoja: kohteen yhteistyöhalukkuus epäselvä.
Voihan Jörötukkarock! Siis vaikka olen vuosikausia harjoitellut jos jonkinlaista lettiä, saparoa ja nutturaa ensin Barbie-nukeilla, sitten kampauspäällä ja loppuviimein kilpatanssikavereiden kutreilla, tunnen itseni täysin tumpeloksi tyttäreni afrokäkkärän edessä.
Eikä se tiukkasäkkäräinen tukanlaatu minua säikäytä, mutta kun vaikeusastetta lisää 360 astetta puolessa minuutissa pyörivä, vikkeläliikkeinen Hulivili, joka malttaisi istua aloillaan noin 12 sekuntia kerrallaan!
Ulkoista painetta lisää nykyinen kotiosoitteemme Keniassa. Nimittäin paikalliseen kulttuuriin liittyy olennaisesti The Tukka. Se ei saa hapsottaa, harottaa, rehottaa eikä varsinkaan sojottaa.
Afrikkalaisen naisen Tukka ei ole koskaan huonosti. Bad Hair Day ei yksinkertaisesti kuulu kenialaiseen termistöön.
Afrotukkaa letitetään viikon-kahden välein mitä uskomattomammille kiemuroille ja koukeroille. Näyttääkin siltä, että mitään rajaa mielikuvitukselle ei ole: pikkuleteistä saa aikaan melkeinpä mitä tahansa.
Harvan afrikkalaisnaisen oma tukka kasvaa kovin pitkäksi. Pitkähiuksisia naisia näkee kuitenkin ruuhkaksi asti, koska letittämällä lyhyeenkin afrotukkaan saa lisättyä jos jonkinlaista pehkoa missä tahansa pituudessa. Taitavasti letitetystä kampauksesta ei ensisilmäyksellä edes huomaa, että kiehkurat ovat tekotukkaa.
Tästä syystä yhdenkään naisen tuntomerkiksi ei sovi: se punatukkainen, lyhythiuksinen tai kiharatukkainen. Jos The Tukka oli viime viikolla lyhyt polkka, se on voitu tälle viikolle letittää taitavaksi nutturaksi ja ensi viikolla siitä kasvatetaan yhdessä yössä olkapäille saakka hulmuava kiharapilvi. Tadaa!
Toistaiseksi Afroprinsessamme kampaamiseen tarvitaan koko perheen panos: minä istun nojatuoliin ja Tyllerö lastentuoliin eteeni. Sitten tytön tassuun mehujää (kiitos Satu vinkistä!).
Samalla isä ja isoveli aloittavat lastenkirjakinkerit: 10-15 lastenkirjaa pinoon, ja niitä selaillaan yksitellen Neiti Tahmatassun kiinnostuksen mukaan, suunnilleen minuutti tai kaksi per kirja. Tällä systeemillä saan keskimäärin 18 minuuttia aikaa käpälöidä jörötukan Kenia-kelpoiseksi. Huh huh!
Onneksi on kutakuinkin varmaa, että Hulivilimme paikallaan istumisen sietokyky pitenee pikkuhiljaa, ja voin ryhtyä haaveilemaan monimutkaisemmista letityksistä. Olen jo selaillut sillä silmällä Michele N-K Collisonin erinomaista opaskirjaa It’s all good hair – The guide to styling and grooming black children’s hair (Kiitos Sanniella!).
Toinen hyvien ideoiden ja ohjeiden sivusto löytyy internetistä: Chocolate hair vanilla care. Suosittelen!
Takutonta tukkaviikkoa!
Mama Mzungu
TakaisinMuista tekijänoikeus! Älä lainaa tai kopioi blogin sisältöä ilman lupaa. Asante sana.