Esikoiseni juhli tänään 5-vuotissyntymäpäiväänsä. Poikani odotti ilon päivää jännittyneenä: mitähän taikayö hänelle tekisi? Kuinka erilaiselta hän näyttäisi herättyään viisivuotiaana? Tarkkailimme tovin peilin edessä, ja totesimme: kyllä. Selvästi hän on yön aikana muuttunut viisivuotiaaksi.
Hilpeä päivä lahjoineen, herkkuineen ja hauskoine puuhineen oli myös haikea. Vastahan juhlimme esikoiseni 4-vuotissynttäreitä! Eikä niistä 2-vuotiskemuistakaan nyt kovin pitkä aika ole...
”Aika on niin julma, se pakenee...” lauloi Suurlähettiläät-yhtye. Näin on.
Tuntuu kuin joku varastaisi aikaani, tai vähintään kuluttaisi sitä enemmän kuin minä itse. Lapset kasvavat nopeammin kuin haluaisin, silmänurkkiini ilmestyy poimuja enemmän kuin tilasin ja työkalenteri on täydempi kuin kuvittelin.
Sitten hengitän syvään, pudotan hartiani alas, ja hidastan levottomia jalkojani. Olen Keniassa, Viivyttelyn ja Leppoisan Aikataulun Luvatussa Maassa.
Täällä ei turhia hötkyillä, hoppuilla, sännätä, rynnätä tai kiirehditä. Afrikkalaisen aikakäsityksen mukaan jumala antoi kaikille tarpeeksi aikaa. Jokaiselle riittävästi. Mitä sitä sitten suotta tolkuttomasti hätäilemään. Ehtiihän tässä.
Siksi kenialaiset ovat harvoin missään ajoissa. Olipa kyseessä sitten valtion virasto, supermarketti tai liikenne, joka paikassa jonotetaan. Ja jonotetaan. Ja odotetaan. Ja odotetaan.
Tehokkuus, nopeus, vauhdikkuus ja ripeys tuntuvat olevan ikään kuin pannassa. Yleensä Keniassa ehtii yhtenä arkipäivänä hoitamaan vain yhden asian, koska milloinkaan ei voi tietää, meneekö asian hoitumiseen puoli päivää vai koko päivä.
Mutta kun tämän tietää, hyväksyy ja sisäistää, voi huoletta heittäytyä kenialaiseen suurpiirteisyyteen, ja nauttia siitä.
Bisneksen kannalta painajaismainen aikataulujen epäkunnioitus tuntuu länsimaalaiseen tehokkuusajatteluun tottuneesta kalpeanaamasta hurmaavalta. Jotenkin yksinkertaiselta. Vapauttavalta. Armolliselta. Inhimilliseltä. Leppoisalta. Luontevalta. Olennaiselta. Aidolta.
Me sydän- ja verisuonisairauksia hamstraavat, pohjaanpalaneet ja umpihermostuneet pyöräoravat voisimme helposti ottaa afrikkalaisilta oppia ajankäytössä. Kenialaiset ovat meitä etevämpiä ainakin joutilaisuuden tarpeen ymmärtämisessä, luontaisen rytmin kunnioittamisessa ja kanssaihmisten kohtaamisessa.
Kun ei koko ajan hötkyile kiirekrapulassa, ehtii aidosti ajatella asioita.
Huomata.
Hoksata.
Ideoida.
Keksiä.
Tuumailla.
Pohdiskella.
Harkita.
Ymmärtää.
Tajuta.
Valaistua.
Kiireetöntä viikkoa!
Mama Mzungu
TakaisinMuista tekijänoikeus! Älä lainaa tai kopioi blogin sisältöä ilman lupaa. Asante sana.