Klo 15.51 tulee The Puhelu: Helsingin kaupungin adoptiopalvelun Suvi Korenius soittaa ja kertoo, että olemme saaneet lapsiesityksen tytöstä.
Tyttö!
Prinsessa! Meille!
Voi ihanuus, suloisuus ja onnellisuus! Meitä odottaa Kenian Nakurussa reilun vuoden ikäinen tyttö. Oi mitä onnea! Pikkusisko!
Onnen huumaa hälventää hieman se, että kaikki lapsitietoon kuuluvat dokumentit eivät vielä saapuneet. Näin ollen emme pääse heti hyväksymään lapsiesitystä, vaan meidän on kärvisteltävä vielä muutama päivä odotuksen kuumotuksessa. Argh!
Jokainen äiti tietää, että kun lapsi on syntynyt, häntä ei halua päästää silmistään. Vaikka minun lapseni syntyvät eri tavalla, on minun osaltani pitkä ponnistusvaihe nyt päättynyt, ja minulla on käsittämättömän kova kiire tyttäremme luokse.
Tässä vaiheessa kaikki kärsivällisyys on imetty niin loppuun, etten kestäisi enää minuuttiakaan.
Radio laulattaa Jenni Vartiaista, ja Mariskan sanat huuhtovat sielunpeileistäni krokotiilin kyyneleitä:
Missä murusein on?
Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit'silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan
Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan
Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain
Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa
Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan
Takaisin
Muista tekijänoikeus! Älä lainaa tai kopioi blogin sisältöä ilman lupaa. Asante sana.