Blogi

  

  • Tunteita ja tuoksuja
    Kirjoitettu 17.08.2014    
    Kommentit (2)

    Vaaleanpunaista hattaraa ja kitkeränkirjavaa ripulia.

    Siinä keskeisimmät tunteet ja tuoksut viime päiviltä. Elämme kuin ruusunpunaisessa pilvessä, jota tosin keskeytyy muutaman tunnin välein, kun Prinsessa töräyttää kärttyisän käryiset kainalokakat. Pienokaisen vatsa on ruikulilla. Lääkäriaseman labra lupasi tuloksia kolmessa päivässä. Sitten tiedämme, kiusaako kullanmurua stressi vai joku ikävämpi vieras.

    Kakkarallista huolimatta lapset leikkivät ja tössöttävät sulassa sovussa keskenään. Tappelusta ei ole – toistaiseksi – tietoakaan.

    Isoveli silminnähden nauttii pikkusiskon ihailevasta katseesta: kerrankin pojalla on kiitollinen yleisö, joka väsymättä jaksaa seurata hänen temppujaan. Ja niitähän riittää! Valikoima laajenee päivä päivältä, ja esittelyssä ovat - tietenkin - myös ne vähemmän tärkeät taidot, kuten ruokapöydässä röyhtäily, potkumopolla keuliminen ja olohuoneen lasipöydän kovakourainen rummuttaminen. Great!

    Kummastelemme puolison kanssa perheemme harmonista balanssia tämän tästä. Olimme valmistautuneet johonkin ihan muuhun: itkuun, raivareihin, kiljumiseen, mustasukkaisuuteen, tappeluun, apaattiseen murjottamiseen, lukkiutumiseen ynnä kahdeksaan muuhun murheeseen. Mutta ei. Perheemme kasvaminen kolmesta neljään on toistaiseksi sujunut kuin saduissa. Mistä näitä kullanmuruja oikein tulee? Miten ihmeessä juuri me olemme saaneet heidät?

    Toki todellisuus kurkkii jo nurkan takana, ja odottaa oivaa tilaisuutta puhkaista pastellinvärinen saippuakuplamme. Mutta sitä ennen ehdimme vielä leijua ruusunpunassa ja hymyillä hölmöinä kuin vastarakastuneet. Life is good!

    Palasimme Nairobin-kotiimme jo torstaina. Tutustumisjaksomme lastenkodissa kesti siis vain kaksi päivää. Se on ennätyksellisen lyhyt. Useimmiten bonding-jakso kestää ainakin kolme päivää, joissakin lastenkodeissa viikon. Ja naapurin ruotsalaisperhe vietti lastenkodissa pari viikkoa!

    Olemme iloisia, että lastenkodissa ymmärrettiin, että mitä nopeammin pääsemme kotiympyröihin, sitä vikkelämmin uuden perheenjäsenen todellinen kiinnittyminen perheeseen alkaa. Nimittäin Prinsessamme meni lastenkodin pihalla aivan lukkoon, ja rentoutui vasta kun olimme vierastalossa oman perheen kesken. Tuttu pihapiiri sekoitti pienokaisen pään: Jäänkö tänne vai pääsenkö äidin ja isän mukaan?

    Kolmituntinen automatka Nakurusta Nairobiin sujui leppoisasti. Prinsessa taisteli lurpsuttavia silmäluomia vastaan kokonaiset 10 minuuttia, ja tuhisi sitten pari tuntia päiväunia elämänsä ensimmäisellä automatkalla. Hahhaa!

    Kotona kullanmuru käyttäytyy kuin olisi asunut täällä aina. Kävellä tepsuttaa sinne tänne, tutkii joka nurkan ja jokeltaa. Tät-tät-tät-tää! Mitä muuta voisi toivoakaan?

    Lisää hattaraa! Makeaa mahan täydeltä! Antaa tulla! Olen valmis!

    Prinsessa sai lastenkodista läksiäislahjaksi peiton, kaksi nukkea, kaksi mekkoa, leggingsit ja villatakin.

      Takaisin
    2 kommenttia:
    Sanni    10:50:10 18.08.2014
    Ihanaa, ihanaa! Nauttikaa täysillä, tallettakaa taskuun. Älkää ottako murheita etukäteen, kaikki eivät toteudu kumminkaan. Voikaa hyvin!
    Vastaa kommenttiin:
    Susanne    17:54:14 19.08.2014
    Mahtavaa, että pääsitte jo kotiin!! Toivottavasti saisitte pian tuloksia ja toivottavasti ei ole mitään ihmeellistä. HALAUKSIA!
    Vastaa kommenttiin:
    Kommentoi:

Muista tekijänoikeus! Älä lainaa tai kopioi blogin sisältöä ilman lupaa. Asante sana.

Seuraa Mamaa: