Suuret tummanruskeat silmät. Ne katselevat minua pelottomasti tietokoneen ruudulta. Kaunotar!
Tänään vihdoin saimme pikkuprinsessamme kuvat ja muut puuttuvat dokumentit. Oi, vihdoin tästä tulee totta!
Puuttuvien tietojen odottaminen on ollut tuskaisinta piinaa ikinä. Kenian-adoptioissa kaikki tiedot tulevat yleensä kerralla, mutta tietenkään aina asiat eivät mene niin kuin pitäisi.
Tasan neljä viikkoa sitten saimme ensimmäiset tiedot pikkutytöstämme, ja vasta tänään viimeinenkin tiedonmurunen on perillä. Neljä piinaavan hullua viikkoa olemme maanisesti vahtineet puhelimiamme ja sähköpostejamme tietojen toivossa. Neljä tuskaisen hullua viikkoa olemme pyytäneet, anoneet ja patistaneet Helsingin kaupungin adoptiopalvelua muistuttamaan kenialaista adoptiojärjestöä puuttuvista dokumenteista. Neljä ahdistavaa viikkoa olemme pelänneet huonoja uutisia, kärvistelleet epätietoisuudessa ja äksyilleet toisillemme.
Vaan onneksi äitiys tekee ihmeitä: suloisen tytöntyllerön kuva on kuin laastaria epätoivoisen odotuksen ruhjeille. Siinä hän nyt on! Ihanainen prinsessainen! Arkistoin pikavauhtia viimeisen neljän viikon kiukut, itkut ja epätoivot unholaan, koska en tarvitse niitä enää.
Yritämme päästä lähtemään Keniaan viikossa. Lähtöä nopeuttaa se, että 7 matkalaukkua odottaa jo valmiina portaiden alla, ja loput kamat on nopeasti pakattu. Lisäksi meitä odottaa Nairobissa jo tutunoloinen koti: ystäväperheemme vuokraama kolmio jäi tyhjilleen jo toukokuussa, ja seuraavassa vuokrasopimuksessa lukee minun ja mieheni nimi.
Poskiani pakottaa, koska en voi lakata hymyilemästä. Tuijotan tytön kuvaa ja yritän opetella ulkoa hänen piirteitään.
Ihan kuin tänään olisi jotenkin aurinkoisempi päivä kuin eilen? Jotenkin kesäisempi? Sinisempi taivas? Lempeämpi tuuli? Kyllä näin on!
Mama Mzungu
TakaisinMuista tekijänoikeus! Älä lainaa tai kopioi blogin sisältöä ilman lupaa. Asante sana.