”Nothing”, puolisoni murahtaa vastaukseksi poskipäät punertaen, ja työntää tyynesti lastenrattaat tien yli.
Olen juuri pysäyttänyt matatun keskelle risteystä. Käsi ojossa, kuin liikennepoliisilla.
Olin jo huolellisesti valinnut sopivan välin perheeni tien ylitykseen Riara roadilla, kun kulman takaa kaahasi kaistapäinen matatu-kuljettaja. Kuskilla ei selvästikään ollut aikomustakaan pysähtyä, vaikka näki minut ja poikani keskellä risteystä.
Niinpä nostin tomerasti käteni pystyyn ja huusin kuuluvasti: ”Stop!”
Kuljettaja ei edes hipaissut jarrua.
Huusin kovempaa.
STOP!
Renkaat nirskahtaen vanha Hiace-pakettiauto viimein pysähtyi. Nyt kuljettaja katsoo minua pelästyneenä.
Tunnen miten korvissani kohisee. Navan korkeudella pulputtaa, koska sappeni kiehuu. Verenpaine ryskää suonissani. Maltti, tyyneys ja rauha karkaavat kehostani.
Tungen pääni sisään matatun ohjaamon avonaisesta ikkunasta. Vedän happea, avaan suuni ja sitten huudan. Raivoisasti, maanisesti ja perinpohjin suuttuneena.
”Are you blind? Where did you get your driving licence? Bought it from eBay? Can’t you see there are pedestrians trying to walk in safe? Are you mad or out of your mind?”
Mesoan muutaman minuutin polla purppuraisena. Siippani ymmärtää olla keskeyttämättä. Matatun kuljettaja ja hänen ystävänsä näyttävät järkyttyneiltä. Eipä ole ennen tainnut mzungu läksyttää heitä!
Adrenaliinit myrskyten jätän matatun keskelle risteystä ja talutan poikani turvallisesti tien yli. Mieheni jää puolustamaan mielenterveyttäni matatu-kuljettajalle. What is wrong with your wife, kuljettaja kysyy.
Päätän opetella muutaman swahilinkielisen ruman sanan vastaisuuden varalle. Mielessäni pyörii nyt vain supisuomalaisia perkeleitä, mutta niitä ei tohdi karjua jälkikasvun kuullen. Ja tuskin kenialainen matatu-kuski olisi hoksannut sanan vaikutusvaltaa.
Kenialainen liikenne on yhtä kirosanaa. WHO:n arvion mukaan jopa 3000–13000 kenialaista kuolee vuosittain liikenteessä. Suurin osa uhreista on jalankulkijoita, motoristeja ja pyöräilijöitä.
Halvat matatu-taksit ovat kuuluisia järjettömästä ajotavastaan. Ne kaahaavat ja ohittelevat miten lystäävät, ja ajavat jopa tien penkalla tai ojassa päästäkseen ohi liikenneruuhkista.
Matatut ovat pääasiassa ruosteisia ja huonokuntoisia Toytoa Hiace –pakettiautoja, joiden tavaratilaan on tungettu 10-15 penkkiä. Täpötäyteen matatuun voidaan ahtaa jopa 20 matkustajaa.
Matatut eivät ole ainoa liikenteen kauhu. Keniassa saa ajaa lähestulkoon minkälaista ajoneuvoa tahansa. Jos siinä on pyörät ja se liikkuu, eikun tielle vaan!
Vaikka en enää suostu matatun kyytiin, paikallisbussia käytän kyllä. Aikaisemmin ajelimme vuokra-autolla itse, mutta nykyään soitamme luottotaksikuskeille.
Huomaan kauhukseni, että olen pikkuhiljaa tottunut kenialaiseen ajotyyliin: tunkemiseen, etuiluun ja ainaiseen tööttäilyyn. Toivoa sopii, ettei tapa tartu.
Turvallista matkaa!
Mama Mzungu
Takaisin
Muista tekijänoikeus! Älä lainaa tai kopioi blogin sisältöä ilman lupaa. Asante sana.